Kiltteys on kaikkein pelottavin asia maailmassa. Vain kaikkein rohkeimmat uskaltavat olla kilttejä. Loput turvautuvat uskontoon, lakiin ja uskomuksiinsa voidakseen perustella itselleen, miksi heidän ei tarvitse olla kilttejä.
Mistä tiedät, oletko aivan varmasti palkkasi arvoinen? Kun itse olen asiaa miettinyt omalle kohdalleni, niin tulin siihen tulokseen, että minä en voi tietää mitenkään, olenko todella ansainnut palkkani.
Koska en voi lopultakaan tietää, onko työni sen arvoista, mitä tilinauha näyttää, joten olen tietoisesti päättänyt olla vaatimatta palkkaa. Itse asiassa, kun asiaa muistelen, niin en ole koskaan vaatinut palkkaa, puhumattaan, että olisin vaatinut palkankorotusta. Ammattiyhdistysliikekin on minulle kauhistus!
Olen aina tyytynyt siihen, mitä työnantaja on minulle maksanut. Ja hyvin olen aina pärjännyt.
Menin töihin kouluni päättyäni joskus vuonna -66. Sain pyytämättä työnantajalta palkkaa markka ja 23 penniä tunnilta. Ei tullut mieleenkään olla kateellinen vanhemmille työntekijöille, joilla oli yli viiden markan tuntipalkka...
Nykyisessä työssä saan 1030 euroa kuukaudessa miinus verot (= 900 € ja 22centtiä). Se riittää asumiseen ja muuhun elämiseen. Jopa niin,että siitä jää puolet säästöön. Kun ihminen on vaatimaton, niin hän todellakin osaa elää suu säkkiä myöten. Nyt suunnittelen hankkivani kevään aikana uuden Ultakevyen kannettavan. Asus UL30jt on mielessäin :-) Se tosin ei ole vielä edes ilmestynyt markkinoille, mutta odotan sitä kiltisti.
Sillä välin käyn joka päivä töissä. Kun sanon, että joka päivä, niin se on kirjaimellisesti totta; en ole viettänyt vuosilomaa kuin viimeksi 1985. Sillä minusta työaika on samaa elämänaikaa kuin muukin elämiseen kuluva aika. Työssäni minulle tuottaa suurta tyydytystä käyttää työhön muutakin kuin kehoani; tuon työpaikalle kaikkea kivaa, jota satun löytämään -- vaikka roskiksista...
2000-luvun alussa täällä ei ollut vielä tietokoneita. Sitten muuan asiakas lahjoitti jonkun pentium 120 megasen koneen ja sen mukana Welho-internetyhteyden. Työpaikassa innostuttiin tietokoneista... Niinpä minäkin toin kotoani (metsämajastani) sellaisen. Ja sitten niitä alkoi löytymään kasapäin roskiksista. Rakentelin tietokoneita, ostin niihin omilla varoilla varaosia; en koskaan kertonut työnantajalle sellaisista turhanpäiväisistä asioista. Tuossa niitä Verkkokauppa.com kuitteja on jo tuuman paksuinen tiukka nippu... Ja minä en voi edelleenkään olla varma, olenko palkkani arvoinen.
Miten ihminen pääsee täyteen varmuuteen siitä, että hän on todellakin ansainnut palkansa? Mielestäni ainoa varma keino todistaa itselleen olevansa palkkansa arvoinen, on tehdä työtä täysin ilmaiseksi. Sekään ei ehkä ole lopullinen totuus, jos ihminen silti ottaa palkkana vaikkapa vain voileivän kahvilla.
Siksi ansionsa todistaminen vaatii vielä sen, että ihmisen on tuotava työhön muutakin kuin itsensä!
Ihminen on työpaikkansa loinen, jos hän vain vie työpaikastaan rahaa, etuisuuksia ja joskus jopa tavaraa, mutta ei uskalla tuoda sinne mitään, mikä olisi hyödyksi työlle.
Kokeile, oletko sinä niin rohkea, että uskallat olla kiltti työpaikallesi. Jos olet kansanedustaja, niin osta omilla -kansan verovaroista kerätyillä- rahoillasi kännykät, maksa itse internettisi ja aja omalla autollasi. Lopeta pitämästä työpaikkaasi lypsylehmänäsi!
Jos et uskallakaan olla noin kiltti, niin yritä olla edes niin rohkea, että lopetat vaatimasta itsellesi etuoikeuksia, etuisuuksia, palkkaa, palkkioita. Tyydy siihen, mitä muut sinulle antavat -- ilman perustamaasi palkkiotoimikuntaa. Ole niin kiltti.
Kiitos
Blogi: Ahneet valtuutetut
1 kommentti:
Hei Kati! Täällä toinen kiltti. Kiitos itsellesi ja teksteistäsi ja olemassaolostasi :)) Olet todella hyvänä esimerkkinä. Elät kuten sanot. Siihen pitäisi kaikkien pyrkiä: Olla se, mikä on. Ei enempää, ei vähempää. Omana itsenä oleminen pitäisi olla maailman yksinkertaisin ja luonnollisin asia, mutta monelle se on vaikeaa ja elämän pituinen matka. Päästä itsekseen. Silloin on automaattisesti kiltti ja eikä keneltäkään tarvitse vaatia mitään. On hyvä olla!
Lähetä kommentti