Mielikuvitus tappaa uskomukset

Se, mikä pätee lapsien vapaaseen kasvatukseen, pätee yhtälailla myös uskomuskasojen, eli aikuisten kasvattamiseen: On aikuisen vihaamista, jos hänen uskomuksiaan ei millään tavoin rajoiteta.
Aikuisen uskomuksia voi rajoittaa vain yksilön oma mielikuvitus, joka estää uskomusten kasaantumisen mieleen; Ihmisen mielikuvitus on kuin keväinen vesisade, joka sulattaa vanhat lumikasat/uskomukset pois luonnosta/ihmismielestä

Ihminen ei voi mitään sille, että hänessä pyrkii mielikuvitus toimintaan. Olisi ihmisen vihaamista pakottaa ihmiset mielikuvituksettomuuteen. Uskonto ei ole elävä, jos uskonto ei salli uskoville mielikuvittelua. Mikä se semmoinen uskonto on, jonka jäsenet elävät mielikuvituksettomuudessa?

Jokainen uskomus on alunperin mielikuvitusta. Mielikuvituksesta tulee uskomus vasta sitten, kun mielikuvan sanotaan olevan pyhä ja sitä aletaan tuputtaa yleisenä totuutena kaikille muille.

Edellä sanottu pätee yhtä lailla myös poliittisiin ideologioihin; jokainen ideologia on ensin pelkkää mielikuvitusta, joka muuttuu ideologiaksi vasta sitten, kun ideologiamielikuvaa kielletään kuolemasta, jolloin idelologilta kielletään uusien mielikuvien tuottaminen. Poliittinen tai uskonnollinen ideologia siis pakottaa niihin uskovat mielikuvituksettomaan tilaan!

Aikuisten uskomukset eivät ole staattisia, vaan niillä on taipumusta aikaa myöten ainoastaan lisääntyä, pahentua ja homehtua.
Ihminen elää luonnossa, missä koit syövät, ruoste raiskaa ja homeet pilaavat, jotta ennen elävä voitaisiin käyttää muiden elävien ravintona.

Jos uskomuksia ei revitä hajalle, niin niistä ei ole mitään hyötyä omaa aikaansa eläville ihmisille; Ihminen ei voi elää henkistä ja sivistynyttä elämää muinoin eläneiden ihmisten uskomuksilla. Jokaisella ajalla pitää olla omat elävät uskomuksensa (mielikuvansa), jotta ihminen ei olisi tuhoava voima maailmassa.

Uskonnon kritiikki on uskomuksille samaa mitä jyrsijät, sienet, madot ja homeet ovat kuolleelle biomassalle. Kritiikki yhdessä sananvapauden kanssa pilkkoo ja jyrsii uskomukset niin pieniksi paloiksi, että elävä ihminen voi vain voimistua ja kasvaa, kun hän imee kritiikin pilkkomaa uskomusmahlaa itseensä sananvapaudessa.
Kritiikin läsnäolossa ihminen on vapaa käyttämään omaa mielikuvitustaan, jolloin hänen ei tarvitse elää tätä ainutkertaista elämäänsä muinoin eläneiden ihmisten mielikuvien varassa, jotka on ansiottomasti ylennetty pyhiksi uskomuksiksi, eli mielikuviksi, joille ei sallita luonnollista kuolemaa, jotta uudet, aikaan sopivat mielikuvat eivät vaan missään nimessä nousisi niiden tilalle.

Aiemmin luimme, miten joka ikinen uskomus tai ideologia on ensin ollut jonkun ihmisen mielikuvitusta. Olisi pelkästään ihmisen vihaamista vaatia nykyihmistä elämään ammoin kuolleiden ihmisten mielikuvien mukaan ja kieltää häneltä oma mielikuvituksellinen elämä.

Vain zombiet eivät kestä kritiikkiä. Ihminen on kuin zombi, jos hän ei salli sananvapautta. Sananvapauden kieltäminen olisi samaa, jos ihminen kieltäisi sienet maailmasta, jolloin luonto täyttyisi kuolleesta biomassasta, josta ei olisi mitään hyötyä eläville. Kritiikki ja sananvapaus ovat ehdoton edellytys ihmisen henkiselle elämälle; ilman sananvapautta ihminen ei ole henkisesti elävä

Ilman kritiikkiä ja sananvapautta ihminen joutuisi elämään suunnattomien uskomuskasojen paineen alla, jota painetta vain lisäisi hänessä padottuna oleva mielikuvitus. Ihmiskunta räjähtelee sotimaan ja kärsii kurjuutta juuri siksi, koska ihmisyksilöiden luontoa ei voi loputtomiin pitää padottuna.

Uskonnot ovat keränneet aivan suunnattomia uskomuskasoja vain siksi, että niiden ideologiset johtajat ovat kieltäneet sananvapauden. Ideologinen johtaja on haudanvartija; Ideologinen johtaja vartioi muinaisia, muumioituneita mielikuvia uskotellen itselleen, että aikansa ihmiset muka tykkäävät oman elämänsä sijasta elää ammoin kuolleen elämää.

Uskonto, joka sallisi kritiikin ja sananvapauden, pysyisi elävänä ja houkettelevana siksi, koska sen uskomukset olisivat jatkuvasti tasapainossa; vapaa kritiikki lahottaisi vanhoja uskomuksia sitä mukaan, kun uusia ja aikaan sopivia syntyisi uskovien päässä vanhojen tilalle. Niinhän luonnossakin kaikki eläminen tapahtuu! Luonnossa elävien suhde lahoavaan on suhteellisen vakio.

Kristinuskonto oli juuri pääsemässä henkiseen tasapainoon uskomuksellisesti, koska länsimaissa vallalla ollut sanavapaus tuhosi vanhoillisen kristinuskonnon kylmän henkisen talven uskomuskasoja enemmän kuin niitä ehti syntymään, jolloin olimme juuri saamassa osaksemme kristinuskonnon, jonka uskomukset ehtivät sulamaan ennen seuraavia uskomussateita.

Mutta! Nyt länsimaiden johtajat ovat jostain saaneet päähänsä, että maahanmuuttajien uskomuksia ei saa kritisoida. Se merkitsee sitä, että maahanmuuttajat tuovat tänne jättitankkereittain vanhoja uskomuskasojaan, ja niiden päälle maahanmuuttajat vielä kasaavat jatkuvalla syötöllä uusia uskomuksiaan, fatwojaan.

Pitäisi kuitenkin ymmärtää ihmismieltä; Ihmismieli ei voi mitään muuta kuin tehdä tulkintoja maailmasta. Ihmisen mielikuvitus on juuri se pilvi, josta uskomuksia sataa jatkuvasti. Ei siis ole mitään järkeä siinä, että pelättäisiin uskomuksien loppuvan maailmasta ja siksi ikään kuin pitää uskontoja uskomusvarastoina, joissa ei ole mitään aukkoa, mistä vanhemmat uskomukset pääsisivät vapaasti vuotamaan ulos.

Luonnosta tiedämme, miten vaarallisia lammikot ovat ihmisille; niistä sikiää hyttysiä ja niiden vesi on ummehtunutta ja myrkyttynyttä. Kritiikin kieltävä uskonto on verrattavissa suureen, laskuojattomaan vesilätäkköön. Ja jos vielä valtio esittää, että uskontoa pitää suojella sananvapaudelta, niin miten kukaan voi ottaa sellaisen uskonnon opin vapaudesta totena, joka ei salli ihmisille edes ihmisen ominaisuuksia, kuten mielikuvitusta, järkeilyä, intuitiota, rohkeutta, hyvyyttä,...

Miten ihminen voi edes olla ns. hyvä, jos se ei johdu hänestä itsestään, vaan ihminen toimii ikään kuin hyvänä vain pelosta -- että aikuisen oppima uskomus tulee ja tappaa aikuisen elämän uskovaisena ötökkänä, jos ihminen tekisi hyvää ilman uskontoa? Yksi Jeesukselle esitetyistä syytteistä oli, että Jeesus teki hyvää ilman fariseusten hyväksyntää...

On totuus, että aikuiset ovat nykyisin vain uskomuskasoja. Kaiken maailman homeiset uskonnot ja ideologiat ovat padonneet aikuisilta lapsenomaisen mielikuvituksen, jolloin aikuisista on kehkeytynyt vain suuri joukkio zombeja, jotka rakastavat vain kieltoja: Ei saa kritisoida, jotta joku muinoin elänyt ihminen ei loukkaantuisi. Ei saa olla sananvapautta, jotta poliitikot eivät menettäisi etuoikeuksiaan. Jms.

Uskomuskasoina aikuiset eivät osaa ilmaista itseään, koska itseilmaisu vaatisi omaa mielikuvitusta -- jota ei tietystikään saa käyttää, koska aikuisten uskomuskasaan on läntätty semmonenkin uskomus, että vain pienet lapset voivat esittää vapaasti mielikuvitustaan.

Koska siis aikuiset toimivat vain uskomuskasoina, niin siksi juuri he eivät pysty käyttämään mielikuvitustaan, eli olemaan lapsen kaltainen, jollainen olemus vaaditaan siihen, että voisi elää tämän ainutkertaisen elämänsä tässä maailmassa toisen maailman kansalaisena.
Sen "valtakunnan" kansalaisena, jolla vallitsee rauha, rakkaus ja sydämen sivistys, ja jolla elää ziljoona triljoonaa neitseellistä olentoa odottamassa meidän paluuta sinne takaisin.

Oma mielikuva saastuttaa minkä tahansa uskomuskasan, uskonnon ja ideologian. Oma mielikuvitus tekee uskomuksille saman, mitä luonnon hajottajat tekevät tekevät kuolleelle luonnolle; ne saavat sen eläväksi.

Muistakaa kaikki, että meidän omat kehomme tullaan aikanaan hajottamaan, jotta elämä voisi jatkua. Mitä järkeä on siis vaatia uskomuksien säilömistä johonkin steriiliin tilaan, jota uskonnoksi vielä bruukataan kutsua? Eikö tuollainen toiminta olekin mielikuvituksien muumioimista ja niiden muumioiden tuijottamista? Aika tyhmää tuijottaa kuolleiden mielikuvia vain siksi, että joku muu ammoin kuollut on mielikuvitellut niille jonkun pyhyyden, eli muumioinut ne.

Ihminen on itsessään pyhä. Ihmisen pyhyys voi ilmentyä vain silloin, kun ihminen saa esittää mielikuvitustaan ja siihen olenaisesti kuuluvaa sananvapautta, jolla jalostetaan mielikuvitus sydämen sivistykseksi. Mikään muu ei voi olla pyhää kuin elävä ihminen. Ihminen ottaa Pedon roolin, jos hän pitää pyhänä ja loukkaamattomana ammoin kuolleiden ihmisten mielikuvitusta.