Tunteet ja kunnian olemus

Jotta kunniasta voitaisiin käydä oikeutta, niin sitä ennen pitäisi tietää, mitä kunnia on. Onko kunniasta koskaan tehty tieteellistä tutkimusta ja saatu selville, mitä se paljossa mukana oleva kunnia lopultakin on. Mistä kunnian voi löytää? Lue lisää, ja hämmästy, miten ja mistä kunnia voidaan ainoastaan löytää.

Itse en ole koskaan löytänyt kunnialle mitään seltystä; kukaan ei osaa kertoa, mitä kunnia on. Jos joku tietää, mitä on kunnia, niin nyt olisi tilaisuus kertoa se. Jos taasen kukaan ei osaa varmasti sanoa, mitä on kunnia, niin miten silloin kunniaa voidaan loukata? Ja miksi kunnia esiintyy aina kunniattomien seurassa?

Esimerkiksi edellisessä kirjoituksessani -Lailliset murhamotiivit- oli linkki Youtuben videoon, missä muuan muslimi julisti, että jos joku muslimisuvun mies nussii naista mutta ei suostu menemään sen kanssa naimisiin, niin suvun miehet ampuvat hänet - ja sen jälkeen vielä sen naisenkin.
Kuitenkin, sitten joku kysyi, että mitä se kunnia on, niin kunniaa puolustava muslimi ei osannutkaan vastata siihen. Aika kummallista, joku voisi sanoa. Näin äkkiä ajatellen voisin sanoa, että juuri niiden pitäisi osata selittää kunnia, jotka tekevät muille pahaa kunnian tähden.
Hyväähän kukaan ei voi tehdä kunniansa tähden!

Katson, että historian aikana uskovaiset eivät ole itse viitsineet ajatella, mitä ihmisenä oleminen on ja mitä ihmisen ominaisuudet ovat. Kun sitten tuli muuan nuorukainen, joka ajatteli, mitä ihminen on, niin hän havaitsi, ettei hän voi muuta kuin antaa anteeksi, jos joku häntä pilkkaa, koska järkeilemällä hän sai tietää itsestään sen suurenmoisen totuuden, ettei ihmisessä ole mitään sellaista kuin kunnia. Itse asiassa; kunnia on pelkää huuhaata. Maailmankaikkeus ei sisällä tippaakaan kunniaa, joten kunniaa on täysin mahdotonta loukata.

Jos vain ihminen keskittyisi edes hetkeksi ajattelemaan omia funktioitaan, hän välittömästi tajuaisi, että se, mitä kunniaksi sanotaan, on pelkkä tunne. Tunne ei muutu kunniaksi sillä, että ihminen tuntee tunnetta. Tunne on tunne, eikä mikään kullan arvoinen esine, josta lohkeaisi paloja joka kerta, kun joku asia vituttaa ihmistä. Ja sitten ihminen palauttaisi ne lohjenneet palat itselleen, kun tappaisi jonkun!

Lukija! Joko aloit tuntemaan jotakin? Onko sinulla nyt päällään tunne, jonka tunnet loukkaantumistunteena? Vai oletko vain närkästänyt tästä? Pysähdy tähän! Ajattele nyt visusti omaa närkästystäsi.

Mieti, olisitko järkevä, jos nyt vaatisit minulle syytettä siitä hyvästä, että sinulle on mennyt närkästystunne päälle? Jokuhan voisi olla tästä närkästynyt vain ja vain siten, että ajattelee tästä tekstistä omiaan!

Miksi ihmiset eivät ole säätäneet lakiin närkästyksen loukkauksesta mitään? Eikö olisikin komeeta, kun lakiin olisi kirjoitettu, että ihminen voi vaatia toiselle rangaistusta siksi, koska oli lukenut toista kuin piru ramattua, jonkalainen lukeminen sai lukijalle aikaan kalliin närkästyneisyyden loukkaantumisen.

Vai voiko närkästystä loukata? Eikö närkästys ole närkästys, eikä sitä voi mikään loukata, koska jos sinulla olisi loukattu närkästys, niin miten silloin voisit tuntea närkästystä, koska se tunne olisi rikki. Haavoittunut närkästyneisyys?

Entäpä, mitä tähän sanovat kaikki ne lukijat, jotka loukkaantuivat luettuaan tämän, tai ovat muulloin loukkaantuneet tämän blogin kirjoituksista? Pysähdy sinäkin tähän! Ja mieti nyt ankarasti, mitä sinä tunnet silloin, kun uskot olevasi kunnianloukkauksen alainen? Ja johtuuko loukkaantuneisuus omasta tulkinnasta vaiko omasta uskosta?

Edellä tulikin jo selväksi, että kunnianloukkaus on vain tunne. Eikä tunnetta voi mikään loukata? Jos nimittäin ihmisen kunnianloukkaustunne olisi loukkaantunut tunne, niin miten hän siinä tapauksessa voisi tuntea yhtään mitään?
Asia on sama, jos auton moottori olisi rikottu toimintakelvottomaksi, ja sitten väittäisi, että minä nyt vaan ajelen tässä rikotulla autolla, joten anna minulle satatonnia, niin asia on sillä korjattu. Tai ihminen rikkoisi toisen auton, jotta saisi sillä teolla omansa kuntoon! Halloo!
Ehkä ei ollut paras vertaus, mutta älykäs lukija varmasti siitäkin ymmärsi mitä tarkoitin;

Loukkaantumistunnetta ei voi loukata, eikä tunne voi olla loukkaantunut, koska ihmisen kuuluu tuntea tilanteisiin sopivia tunteita, eikä siinä ole mitään pahaa tai väärää. Muutenhan ihmisen pitäisi tosiaankin syyttää muita vaikkapa siitä, että nyt toi aiheutti mulle närkästyneisyyden tuntemuksen, enkä minä voi sietää omia tunteitani... Mitä pahaa muka oman mielen sisällössä voi olla?

Miksi ihmiset eivät syytä hyvistä tunteistaan muita, koska jos ihminen uskoo, että joku voi aiheuttaa hänelle negatiivisen tunteen, niin silloinhan ihmisen pitäisi syyttää kaikista tunteistaan muita!

Miksi kukaan ei vaadi oikeudessa toiselta sataa tonnia siitä hyvästä, että on iloinen? Miksi positiiviset tunteet eivät ole ihmiselle rahallisesti minkään arvoisia? Tyhmää!

Mitä järkeä on siinä, että väittää osaavansa itse saada aikaan itselleen hyvät tunteet, mutta sitten väittää, ettei mukamas itse osaa aiheuttaa itselleen huonoja tuntemuksia, joita kutsutaan loukkaantumistunteiksi (joita henkisesti vauva-asteella olevat kutsuvat kunniakseen). Että vain muut osaavat generoida häneen huonoja tunteita, mutta ihminen itsessään osaa tuntea vain hyvää.

Kaikki ihmisen tuntemat tunteet ovat ihmisen omia tunteita; kukaan toinen ei voi koskaan tunkeutua toisen ihmisen sisään vääntämään aivoja johonkin tunnemoodiin, vaan ihmisen mieli täysin itse kytkee kulloiseen tilanteeseen sopivat tunteet päälle. Ihminen ei siis voi tuntea iloa silloin, kun tilanne vaatii ihmistä tuntemaan surua. Eikä ihminen voi silloin tuntea närkästystä, kun hän on tilanteessa, missä ihmisen pitää ajatella myönteisiä....

Tunteet ja ajatukset ovat yhtä. Jos ihminen tuntee iloa, niin silloin hänen mielensä on iloinen. Jos ihminen tuntee loukkaantumisentunnetta, niin silloin hän itse ajattelee negatiivisesti!

Ihminen siis saa ihan itse aikaan kaikki tunteensa. Olisi täysin mahdotonta, että ihminen tuntisi loukkaantuneensa ilman, että se johtuisi hänen omasta ajattelustaan. Voi tietysti olla, että Esko Aho vihelteli onnesta mykkyräisenä samaan aikaan, kun hän tunsi hirveen kalliisti olevansa loukkaantunut STT:n toimittajan uutisointiin. Mutta eikös nuo poliitikot muutenkin toimi epäloogisesti? Muutoinhan ei ole selitettävissä se, miksi maailman tilanne on tällainen!

Ihmisen tietoisuuteen ei voi nousta mitään rikkinäistä; ihmisen tietoisuuteen voi nousta vain aidot ja ehjät tunteet. Mikä tahansa tunne, jota ihminen tuntee, on täysin ehjä ja täysin loukkaamaton tunne. Loukkaantumisen tunnekin on ihmisen tietoisuudessa täydellisen kaunis ja ehdottoman hyvä ja täysin eheä, koska ihminen on ihan itse omilla ajatuksillaan sen sinne luonut. Ihmisen ajatuksia vastaa aina niiden korkuiset tunteet; jos ihminen ajattelee matalaotsaisesti, niin hän saa silloin syyttää itse itseään alhaisista tunteistaan.

Esimerkiksi Esko Aho ajatteli itse täysin tahallaan niin surkeita ajatuksia, että hän katsoi niitä ajatuksiaan vastaavien tunteiden olevan arvoltaan jopa satatonnia -markoissa tosin.

Tästä huomattiin se ällistyttävä totuus, että kunnialoukkaustunteesta "kärsivä" jostain kumman syystä arvostaa loukkaantumistunteensa mielettömän arvokkaiksi. Esko Ahonkin ajatukset Lahden tienoilla olivat Eskon mukaan peräti sadan tonnin arvoiset. Ihmeellistä, miten arvokkaita negatiiviset tunteet ovat.

Miksiköhän rikkaat eivät alvariinsa halua ajatella negatiivisia, jos kerta loukkaantumistunne on niin kallisarvoinen? Iloisuus ei sitten olekaan minkään arvoinen tunteena, koska barbaaristen uskomusten mukaan ilon on saanut aikaan kukin ihminen itse, joten omaa työtä ei kannata mitenkään arvostaa, jottei vaan saisi itselleen itsetuntemusta!

Ihminen ei tunne itseään, jos hän uskoo, että hän ei ole itse vastuussa negatiivisista tunteistaan. Haluaako joku kumota tämän totuuden? Nyt olisi hyvä aika heittäytyä vaikkapa lattialle vollottamaan, että mää en ala.... Tai joku maahanmuuttaja voisi yrittää kumota tämän muutamalla lakauksella, niin taas on kunnia pelastettu...

Jos ihmisen tunne loukkaa häntä, niin silloin ihmisen kannattaisi vaihtaa mielensä sisältö vähän positiivisempaan. Jokainen pystyy vaihtamaan mielensä sisällön milloin vain haluaa.

Yllä oleva olisi jo pitänyt olla täysin selvää kaikille lainsäätäjille ja kaikille uskovaisille. On täysin väärin ihmisyyttä kohtaan, että lakeja ja uskomuksia säätävät ihmiset eivät tiedä yhtään mitään ihmisestä. On kertakaikkisen hyväksymätöntä se, että ihminen voidaan tuomita toisen ihmisen mielen sisällön vuoksi, vaikka kaikille pitäisi olla täysin selvää, että ihminen on ihan itse vastuussa oman mielensä sisällöstä.

Jos sinulla on tätä asiaa lukiessa mieleen tullut negatiivisia tunteita, niin ne ovat siellä pelkästään siksi, että olet ihan itse ajatellut sellaisia ajatuksia, joihin kuuluu juuri ne tunteet, joita nyt tunnet. Tämä on täysin selvää, jonka voit testata: Ajattele nyt viimeisintä mukavinta juttua, joka sinulla oli -- niin huomaat, miten mielesi tunnesisältö vaihtui heti toiseksi.
Jos olet tuomari, niin eikö edellä ollut todista kiistattomasti siitä, että ihminen on ihan itse vastuussa siitä, mitä tunteita hänellä kulloinkin on.

Jos olet kristinuskonnon uskovainen, niin mieti visusti sitä, miksi jo kaksituhatta vuotta sitten Jeesus ymmärsi tämän ihmisestä ja siksi sanoi, että ei pilkka mitään aiheuta. Mutta sen jälkeen yksikään uskovainen ei ole sitä ajatellut; mikä oikeus kellään on syyttää muita omista tunteistaan? Ihmisten tulisi olla tunneneutraaleja; että tunteet ovat kaikissa meissä yhtä aitoja ja kotona tehtyjä, uskomusuunissa tai järjen valossa.

Ihmisen ei kannata uskoa kaikkea kuulemaansa, eli jos toinen ihminen puhuu sinusta pahaa, niin jos uskot sitten olevasi paha, niin totta hemmetissä silloin tunnet myös pahoja tunteita. Huomataan siis, että huonoja tunteita voi välttää sillä, että ei usko itsestään pahaa. Ajattele positiivisesti.

Jos olet muslimi, niin mieti ankarasti sitä, miksi Muhammed ei koskaan eläessään ajatellut, mitä ihminen on, ja miten ihminen toimii!

Kaikki ihmiset ovat täysin kunniattomia. Se, mitä kutsut kunniaksi, ei ole mitään muuta kuin oman, itsellesi uskottavan ajattelusi välitön seuraus.
Sinä et milloinkaan pysty todistamaan, että sinussa olisi pisaran pisaraa kunniaa. Sinä olet vain muuan tunteellinen kuolevainen, vaikkakin luulet olevasi parempi kuin muut, koska mielesi täyttää krooninen omahyväisyys, mutta et tajua, että sekin on pelkkä tunne, joka johtuu ylimielisyydestäsi.

Lain ei tule oikeusvaltiossa perustua perinteisiin, vaan faktoihin. Yllä esitettiin tieteellisellä (älyllisellä, suom. huom.) ajattelulla, miten ihmisessä oleva kunnia on pelkkä negatiivisen ajattelun loihtima kurja tunne;


KUKAAN EI VOI TUNTEA KUNNIAA POSITIIVISESTI

Koska ihminen ei voi tuntea kunnian mitenkään muutoin kuin pelkkänä haavoitettuna ylpeytenä, niin tämäkin jo todistaa sen, ettei kunniaa ole olemassa. Kokeile! Yritä miten kovasti tahansa ja kerro, jos olet onnistunut tuntemaan kunnian positiivisuudessa. Laki on siis ikuisesti väärässä, jos se tuomitsee ihmisiä olemattomista asioista! Lain tulee tuomita vain faktojen perusteella.
Mikä se semmoinen laki olisi, joka tuomitsee ihmisiä, jotta perinteet säilyisivät? Joku viisas voisi kutsua sellaista lakia uskonnolliseksi laiksi, shariaksi?


KUNNIANLOUKKAUSLAKI ON SHARIALAKI?

Mnusta kunnianloukkauksessa on kyse shariasta; barbaarisesta, ymmärtämättömästä tavasta toimia, joka perustuu siihen, ettei ihminen lainkaan ajattele, mikä on saanut aikaan hänen oman mielensä sisällön.
Se olisi nykyaikaista, jos ainakin lainsäätäjät tuntisivat oman itsensä, jolloin siihen itsetuntemukseen kuuluisi myös kunnian tunteminen. Tuomarit ja uskovaiset, yrittäisitte edes tuntea kunnian muulloinkin kuin silloin, kun teillä on herne nenässä.


Youtubessa vuonna 2010 jKr: Clash of civilizations in the classroom - German pupils in the minority - 4 of 5: "... If he doesn't want to marry her, we force him to, and if he still refuses, we shoot him. ...
So that honour is restored. And we shoot her, too. ..."