Uskonnon vapaa kasvatus

Uskontojen arvoton suvaitseminen tekee uskonnoille samaa mitä vapaa kasvatus tekee lapsille. Uskontoja pitää kasvattaa kurissa ja koivuniemen Herran nuhteessa, tai muutoin niistä kasvaa esille ilkeitä narsisteja, jotka haluavat vain alistaa ja kiusata muita.

Lapset ovat luonnostaan auttavaisia ja ystävällisiä. Mutta lapset syntyvät maailmaan, mikä kärsii valtavista ideologisista ongelmista. Lapsen jättäminen oman onnensa nojaan tällaisessa maailmassa on lapsen vihaamista ja julmaa pahoinpitelyä.

Vaikka siis ihmiset ovatkin luonnostaan auttavaisia ja ystävällisiä, niin se ei paljoa auta, jos lapsi jätetään petojen armoille. Ihmisen jalostamaton mielikuvitus tuottaa petomaisia uskomuksia, eikä mielikuvitus koskaan lopeta uskomuksien tuottamista, koska ihmisessä toimii uskomuksien kiertokulku samalla periaatteella, miten luonnossa toimii typen kierto, veden kiertokulku tai ravinteiden kierto. Tästä lisää seuraavassa kirjoituksessa.

Meidän maailmamme tilanne on huono ennen muuta siksi, että ihmisillä on hyvin surkeita uskomuksia, joita he kutsuvat uskonnoikseen. Eikä aikuiset halua eivätkä pysty kehittämään uskomuksiaan, koska aikuisten primaariuskomus on, että uskomukset ovat pyhiä, eikä niitä saa mitenkään muuttaa tai kritisoida -- tai muutoin joku ammoin kuollut, profeetaksi kutsuttu loukkaantuu verisesti.

Vanhoilla uskomuksilla toimivat uskovaiset siis joutuvat kohtelemaan kanssaeläjiään brutaalisti, koska heidän jumalansa profeettoinen ei siihen pysty; uskovaiset ovat jumaliensa sijaistaistelijoita. Ja sitten siihen soppaan tulevat vielä arvottomat länsimaiset poliitikot, jotka julistavat, että lapset pitää jättää kasvattamatta, eikä lapsiin saa koskee, vaan antaa heidän kasvaa vapaasti kaikenlaisten -uskomuksia pursuavien- sijaistaistelijoiden keskuudessa.

Vapaa kasvatus on kyllä hyvä idea, mutta se ei toimi tässä maailmassa, sillä vapaa kasvatus on ihanne, joka voi toimia vain ihanteellisessa sivilisaatiossa. Ihanteellinen sivilisaatio ei opeta lapsille mitään vanhoja uskomuksia, joten ihannemaailmassa ihmiset ovat vapaita kaikista uskomuksista. Ihanteellisessa maailmassa jokainen lapsi syntyy "hedelmälliseen maaperään", jossa hän kasvaisi suoraselkäiseksi, oman mielensä mielikuvitukselliseksi ihmiseksi ja ilman mitään uskomuksia. Mutta tässä maailmassa se olisi ihanteeton, joka jättäisi lapsensa maailman kasvatettavaksi.

Yksikin uskomus on myrkkyä vapaalle kasvatukselle. Vanhempi vihaisi lastaan, jos hän jättäisi lapsensa rajattomaksi, jolloin mikä tahansa uskomus pääsisi esteittä tunkeutumaan lapseen ja saastuttamaan hänen mielensä ja siellä toimivan uskomuspilven, mielikuvituksen, joka luonnostaan sadettaisi lapsen maailman elävillä mielikuvilla.

Ottakaa oppia siitä islamin tavasta kasvattaa lapsia, joka ei jätä islamin lapsille juurikaan tilaa pelehtiä "väärien" uskomuksien kanssa. Samalla periaatteella myös länsimaiden tulisi rajoittaa lapsiensa -tulevaisuuden- maailma ainoastaan länsimaisten arvojen sisäpuolelle.

Uskontoja ei saa jättää kasvamaan vapaasti;
Uskonnon jättäminen ihmisen mielikuvituksen armoille ilman siihen olennaisesti kuuluvaa sananvapautta on samaa kuin uskonnon vihaaminen. Tähän asti ihmiset eivät ole juurikaan kurittaneet mielikuvituksesta nousseita ideologioitaan, jonka seurauksena maailma ei vielä pitkään aikaan pääse nauttimaan jalostetuista uskomuksista, jaloista uskonnoista, jotka voisivat elää samassa maailmassa pelkäämättä toisiaan.

Jatkuu seuraavassa, missä käsitellään uskontoja homeisina uskomusvarastoina,