Suomalainen tuttavana

Ulkomaalaiset kuulemma eivät ymmärrä, miksi suomalaiset eivät tutustu heihin heti, kun ulkomaalainen ilmestyy maisemiin. Samoin maahanmuuttajamyönteiset ovat keksineet, miten hienoja ulkomaan eläjät ovat, kun he heti käyvät ihoon kiinni suomalaisen nähdessään.

Minusta suomalainen tapa ihmisen kohtaamisessa ei kuitenkaan ole pelkoa, itseluottamuksen puutetta tai varautuneisuutta vierasta kohtaan; meillä suomalaisilla on tähän asti ollut täällä Pohjolassa niin hyvä ja turvallinen kotimaa, että meidän ei tarvitse pitää vierasta ihmistä mahdollisena hyödyn kohteena.
Samoin meidän ei tarvitse käydä kiinni toiseen suomalaiseen samalla tavalla kuin vaikkapa jehovantodistajat käyvät meihin kiinni; saadakseen meiltä hyväksynnän uskomuksilleen.
Ulkomaalaisen tuttavuus on myös verrattavissa poliitikoiden tuttavallisuuteen vaalien alla;
Poliitikkokin rupeaa tuttavalliseksi vain siksi, että saisi suomalaisen äänestämään poliitikon omien etujen ajajaksi...
Heti-paikalla-tuttavuuden vaatimisen motiivina voi olla jokin muukin syy kuin ystävällisyys.

Omasta kokemuksesta tiedän, että kun ulkomaalainen ottaa kontaktia minuun, niin siihen on aina syynä hyödyn tavoittelu. Ulkomaalainen voi toki yrittää peittää oman edun tavoittelunsa pieneen alkurupatteluun, mutta poikkeuksetta rupattelukin päättyy jonkinlaiseen pummaamiseen-vonkaamiseen.

Tavallinen ulkomaalainen on vain hieman sivistyneempi painos Romanian mustalaisista, jotka eivät edes yritä rupatella, vaan vaativat heti rahaa itselleen.

Ulkomaalaiset tulevat useimmiten maista, joissa on joko heikko tai olematon solidaarisuus. Koska ulkomaalaisilta puuttuu solidaarisuus, niin he kompensoivat sen kuppaamalla lähimmäisiään; kun ulkomailla ihminen tapaa toisen, niin se tapahtuu lähes poikkeuksetta eloonjäämistaistelun merkeissä; toisen pitää jollakin tavoin auttaa toista, ja jos toinen kokee, ettei toisesta ole mitään hyötyä, niin silloin toinen syyttää toista vääräuskoiseksi, jolla ei ole sääliä oikeauskoista kohtaan.

Sitä vastoin suomalainen tuntee olevansa turvassa, niin siksi hän monesti jättää tuttavuuden tekemisen myöhempään ajankohtaan; katellaan ja tarkastellaan nyt vaan naapuria matkan päästä... Ei tässä mikään kiire ole...
Suomalaisen kohtaamistavan takana on siis turvallisuuden tunne ja älykäs suhde uskomuksiin.

Ulkomaalaisten tavassa käydä vieraan kimppuun heti, kun he näkevät vieraan, on siis kyse pelosta; ulkomaalainen pelkää, että hän menettää elämänsä tilaisuuden hankkia itselleen parempi elanto, tai hyvä panoreikä. Juuri perusurvallisuuden puuttumisen tähden ulkomaalaisille on muodostunut tapa hyökätä heti kiinni toiseen.

Maahanmuuttaja tai mokuttaja! Jos luet tätä, niin voisitko ostaa ihan ilmaiseksi tämän idean siitä, että sinun oma tapasi suhtautua vieraisiin saattaakin olla alkeellinen ja paljossa vielä kehittymätön. Se ei suinkaan voi olla sivistymätöntä, että suomalainen odottaa tuttavuudelta muutakin kuin pelkkää oman eduntavoittelua.

Olen täysin varma, että jos sinä mokuttaja tai maahanmuuttaja et heti vaadi tuttavuutta, vaan kuljet ihan hissukseen suomalaisen ohitse, niin silloin olet suomalaisen silmissä paljon viisaampi kuin sellainen mokuttaja tai maahanmuuttaja, joka närkästyy siitä, jos suomalainen ei heti ryntää antamaan kättä - tai rahaa - tai pillua.

Hyvin usein ulkomaalainen tekee tuttavuutta myös siksikin, että toinen ilmaisisi hyväksyntänsä toisen uskomuksille. Olisin saanut monta ulkomaalaista "tuttavikseni", jos vain olisin kehunut, miten hieno uskomussysteemi toisella on.

Ulkomaalaisia vaivaa selvästi itseluottamuksen puute; ulkomaalainen haluaa suomalaisen tuttavaksi vain siksi, että ulkomaalainen saisi omille uskomuksilleen suomalaiselta hyväksynnän:

Ulkomaalainen on kuin poliitikko,
joka käy kiinni jonkin muun kuin ystävällisyyden tähden.

Ulkomaalainen on kuin romani,
joka pyrkii tututustamaan vain voidakseen lypsää suomalaista.

Ulkomaalainen on kuin riistaeläin,
joka etsii laumaa saadakseen siitä turvaa.

Ulkomaalainen on kuin perusjuntti,
jonka haaraväliä pakottaa panemisen tarve.

Ulkomaalainen on kuin kollikissa,
joka etsii itseluottamusta pystyäkseen laskeutumaan alas ylemmyyden puustaan.

Ulkomaalainen on kuin pieni vauva,
joka luulee, että vain hänen tapansa ovat ainoa oikea tapa, ja jos suomalainen ei käyttäydy ulkomaalaisen odottamalla tavalla, niin ulkomaalainen ikään kuin heittäytyy lattialle vollottamaan, mää en ala... Sää suomalainen et omaa kunnon tutustumistapoja...

Ulkomaalainen on kuin Saatana, joka ei halua olla yksin helvetissään, vaan koko ajan etsii otuksia kyselläkseen heidän mielipidettään uskomuksiensa oikeutuksesta.

Ulkomaalainen potee omnipotenssiutta ja vasta Suomeen tullessaan hän ensimmäisen kerran kokee hienoisen havahtumisen:
MITÄ, EIKÖ KAIKKI IHMISET KÄYTTÄYDYKÄÄN NIIN KUIN MINÄ?


KELA: Kaikkihan sen tietävät: Suomalaiset ovat synkkää kansaa