(read this first if you want to be a pasifist)
Pasifisti omaa vakaumuksen, joka estää häntä toteuttamasta väkivaltaista kulttuuria. Pasifismin väkivallattomuutta ei voi uhata mikään, ei edes väkivaltainen kuolema. Kristus Jeesus on mielestäni ainoa esimerkki siitä, mitä on olla pasifisti. Mahatma Gandhi pääsi melko lähelle idealistista pasifismia, mutta jokin hänessä vielä tökki.
Historian aikana on esiintynyt monen sorttisia ihmisiä, jotka ovat julistaneet olevansa pasifisteja. Suomessa tunnetuimmat pasifistit ovat olleet Akseli ja Eelo Isohiisi, sekä Arndt Pekurinen. Joku voisi laskea pasifisteihin mukaan vielä Yrjö Kallisen. Mutta tässä artikkelissa pitäydytään puhtaasti pasifismin ideassa, joten vain Kristus käypi tässä pasifistista, kuten tekstillä osoitetaan.
Sain idean tälle kirjoitukselle seurattuani Homma-foorumilla vellovaa keskustelua, kumpi oli suurempi ja hienompi: aseistakieltäytyjä Arndt Pekurinen vaiko tarkka-ampuja Simo Häyhä; Homma: Arndt Pekurinen VS Simo Häyhä
Kun ihminen tarkastelee jotakin asiaa, niin hän näkee siitä totuuden vain ja vain siten, että hän idealisoi sen asian. Näin päästiin perille pasifismista idealisoimalla pasifismi.
Ideaalinen pasifisti tulee toimeen omillaan. Aito pasifisti ei tarvitse valtiota mihinkään. Vain valtiosta vapaa on vapaa myös väkivallasta. Valtiosta vapaata ei voi pakottaa toimimaan valtion hyväksi.
Ihminen ei ole vakamuksellinen pasifisti, jos hän käyttää valtiota jollakin tavoin omaksi hyväkseen, vaikka vain vaatimalla työtä tai tekemällä rahaa ns. yksityisyrittäjänä.
Nykyään nuorten keskuudessa on suosittua julistautua pasifistiksi -- ja vaatia valtiolta työttömyyskorvauksia, KELA-päivärahaa, lapsilisää, koulutusta, toimeentulotukea, palkkaa, palkkioita, kulukorvauksia tai muita niihin verrattavia, kuten osakkeista saatavia tuloja, tai lottovoittoja.
Niin. Jopa lottoaminen on valtion hyväksi käyttöä!
Ei kuulosta lainkaan vakuuttavalta, jos pasifistiksi itsensä julistanut vastustaa valtion puolustuslaitosta, mutta maksaa veroja, joilla pidetään yllä poliisia, armeijaa -- tai ottaa samaan aikaan vastaan verorahoista maksettuja korvauksia -- korvauksia mistä?
Jos ihminen on todella vakaumukseltaan eri mieltä julkisen hallinnon kanssa, niin silloin hänen vaatimansa rahasummat eivät ole korvausta mistään. Julkisella hallinnolla on ehdoton oikeus vaatia edunsaajalta jotakin korvaukseksi.
Jopa palkkatyö on valtiollisen edun vastaanottamista, kuten lottoaminenkin onnistuu vain silloin, kun lottoaja käyttää hyväksi valtiota. Puhumattakaan pankkitilistä. Pankkitilin oleminen vaatii valtion. Valtion oleminen vaatii armeijan. Jne.
Kaikenlainen sekaantuminen rahatalouteen on kiistaton todistus ihmisen sotaisuudesta. Aito pasifisti ei voisi ajatellakaan käyttävänsä rahaa, koska rahan käyttö on suoraan johdettavissa köyhyyteen, väkivaltaan ja epäoikeudenmukaisuuteen ja sitä kautta sotimiseen.
Pasifistiksi voi ruveta vain sellainen ihminen, joka pystyy luomaan omin käsin hyvää. Jos pystyt monistamaan kaksi kuivattua kalaa ja viisi leipää, niin silloin vasta voit olla pasifisti. Jos pystyt neuvomaan veronkantajaa onkimaan Kolera-altaasta hauen, joka on veronkarhun vaatima vero sinulta, niin vasta sitten olet vapaa olemaan pasifisti.
Anna veronkantajalle -joka vaatii sinulta veroa- onki, äläkä kalaa, niin veronkantajan ei enää tarvitse pitää itseään sinun orjanasi.
Samoin, jos pystyt "muuttamaan" veden viiniksi, niin olet kelvollinen pasifistiksi. Jos taasen tarvitset yhteiskuntaa avuksi, että voit valmistaa viiniä (tai jotakin muuta), niin sinusta ei ole silloin rauhan ruhtinaaksi.
Jos missä asiassa tahansa tarvitset yhteiskunnan apua, et ole ajatellut pasifismia kovinkaan syvällisesti.
Olisi todellakin täysin onnetonta, jos käytät yhteiskuntaa hyväksi toisaalla, mutta kieltäydyt puolustamasta yhteiskuntaa toisissa asioissa!
Olet osallinen yhteiskunnan väkivaltaan jo silloin ja siinä, kun vaadit itsellesi asuntoa tai jos vaadit työtä itsellesi. Ei ole viisasta ottaa rusinoita yhteiskuntapullasta ja jättää muiden syötäväksi huonot palat!
Jos todella haluat olla pasifisti, niin se ei onnistu, jollet ole vähintään yhtä viisas kuin Jeesus ja jollet ole vähintään yhtä luova kuin Kristus. Pasifismi ja tyhmyys ovat toisensa poissulkeavia: Pasifismi on mahdollista vain täysimääräisessä viisaudessa.
Viisas ihminen laskee etukäteen kustannukset, mitä jokin toiminta häneltä vaatii. Ei ole todellakaan viisasta olla vaativainen pasifisti; olet sekaantunut maailman köyhyyteen (ja sitä myötä olet osallinen maailman kriiseihin), jos teet palkkatyötä, tai vaadit itsellesi ansiota.
Pasifismi on vaatimattomuutta.
Vaatimattomuus on viisautta.
Sitä, ettei vaadi mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti